perjantai 9. toukokuuta 2014

Osa 1. Muutto



Ensimmäinen kunnollinen osa ulkona! ^^ Siinä on 55 kuvaa, toivottavasti tykkäätte C:




. . . ~





Debbie oli juuri saapunut uuteen asuntoonsa, Puuhalan Laaksoon. Tavarat hän oli saanut laitettua paikalleen ja nainen olikin jo helpottunut urakasta. Hän katseli tyytyväisenä myös puutarhaansa, jonka oli vastikään laittanut koreaksi.


Koska aamu oli varhainen, hän ajatteli urakan päätteeksi syödä kulhollisen muroja ja ihastella sisustamaansa taloa. Debbie oli päättänyt saada töitä liiketalous alalta, ja ruoan jälkeen, hän ajattelikin ruveta selailemaan netistä avoimia työpaikkoja.

Netistä ei kuitenkaan löytynyt sen kummempia töitä, kuin armeijan leivistä, keittiöapulaisena ja siivoojana. Eihän perfektionistille sellainen kelpaa.


Kun työpaikkoja ei löytynyt, muita kuin edellämainittuja "alempiarvoisten" hommia, hän päätti alkaa siivoamaan. Debbie oli pahemman luokan perfektionisti, eikä hän sietänyt siivottomuutta. Nainen oli kova siivoamaan, joka mahtoi johtua ankarista vanhemmista.


Lopulta, puolen päivän aikaan blondi päätti alkaa lukea Puuhalan Laakson historiaa. Siellä luki kaikkea mahdollista ökyrikkaista ääliömiehistä, kuin myös tieteen ensimmäisistä kokeiluista kylässä. Hn hämmentyi kovasti, kun kuuli ovikellon soivan.


Nainen meni hieman hermostuneena avaamaan oven ja näki mustatukkaisen naisen ovensa takana.
"Hei, olen Receba Monroe ja asun tuossa tien toisella puolella.", nainen esitteli itsensä.
"Eh, terve. Olen Debbie."
"Ajattelin tulla tuomaan hieman kotona leivottua sipulieipää ja pullollisen perunaviiniä."


Rebeca änki sisään ja Debbie kuunteli tylsistyneenä naisen selityksiä kolmesta lapsestaan, jotka olivat käyneet yliopiston. Nainen vain jatkoi selitystään miehestään, joka oli kuollut vain muutama viikko sitten sairauteen. Lopulta Debbie selitti Rebecalle, että hänellä oli töitä, että mummelin pitäisi lähteä kotiinsa. Rebeca suostui ja sanoi käyvänsä useammin kylässä.

Debbie pyöräytti silmiään Rebecan lähdettyä. Hän kävi hakemassa postin, mutta vasta sen jälkeen kun oli nähnyt mummelin menevän omasta ovestaan sisään.
"Laskuja, laskuja, mainoksia. Miksi minulla pitää olla tuollaisia sekopäisiä naapureita.."


Uupuneena, Debbie marssi suihkuun. Ei hän kovin kauaa siellä kerennyt olla, kun puhelin alkoi soida. 
"Kuka hiivatti siellä nyt soittaa?", nainen manasi itsekseen, sammutti hanan ja ampaisi puhelimensa luokse.


Blondi ei kerennyt edes nostamaan luuria korvalleen, kun alkoi kuulla tuttua ääntä.
"Hei Debbie! Miten olisi jos tulisit perheemme luokse viikonloppuna?"
"Mih-.. Miten sait numeroni Rebeca?!"
"No, tämä on pieni kylä ja kaiken mitä haluaa tietää, saa kyllä helposti."
"Tuota, minulla on kiireitä viikonloppuna."
"Minulla on vappubi-.."
Enempää Rebeca ei kerennyt sanoa, kun Debbie iski naiselle luurin korvaan.


Debbien puhelun lopettamisen jälkeen, ovikello soi jälleen. Tällä kertaa siellä oli nuori blondi oven takana, joka myös änkesi sisään. 
"Moi, olen Holly ja kuulin että muutit vastikään tänne!"
Debbie oli turhautunut, raivostunut ja menettämässä hermojaan, kun nainen alkoi selittää eläinkennelistään, jossa oli kissoja ja koiria.


Lopulta kun Holly oli lähtenyt, Debbie halusi omaa rauhaa ja meni tietokoneelle kirjoittamaan lehteen Puuhalan Sanomat. Hän kirjoitti pienen palstan naapuruston simeistä, ja siitä kuinka he olivat yli-innokkaita naapureita.


Viimeinkin, kun hän oli saanut lähetettyä palstan lehteen, hän päätti alkaa nukkumaan.


. . . ~ 



Seuraavana aamuna, kun Debbie oli herännyt pitkän ja raskaan yön jälkeen, hän ajatteli ajella pienellä autollaan kierrellen ympäri kylää ja  mennä shoppailemaan ja syömään.



Heti kerettyään sisälle kauppaan, blondi käveli lehtihyllylle ja löysi itselleen poliitiikkaa ja työtä ylistävän lehden nimeltä Kuivalehti. Samalta osastolta hän päätti ottaa kokeilumielessä Änärin ja My Sims - pelit. 



Sitten olikin pienen vaateostoksen vuoro. Muutama satanen meni vaatteisiin, jonka jälkeen rahatilanne alkoi näyttää pahasti miinusta. Debbien pitäisi olla säästeliäämpi, toivottavasti hän edes saisi töitä.


Shoppailujen jälkeen, nälkä alkoi jo kurista blondin vatsassa. Hän hyppäsikin autoonsa ja lähti etsimään ruokapaikkaa, mutta se oli hieman hankalaa, koska muutamat edessä ajelevat papparaiset olivat selvästikin sunnuntai - ajelulla, eikä liikenteestä meinannut päästä millään eroon.

Debbie löysi kuin löysikin ruokailupaikan. Hän istuuntui pöytään odottelemaan ja lukemaan ruokalistaa nyrpistellen samalla nenäänsä oudoille ruoille. Hieman sen jälkeen, tarjoilija tuli ottamaan hänen tilauksensa.

Tilattuaan Jättikatkarapuja, Debbie joi vettä odotellen annostaan. Hän muisteli entisiä kaupunkeja joissa oli asunut ja jättikatkaravut olivat aina tuoreita, suuria ja meheviä.

Haaveilun keskeyttänyt tarjoilija pamautti ruoan pöytään, lähtien heti kipittämään uusien asiakkaiden luokse. Debbie katseli monttu auki annostaan.
"Vai nämä jättikatkarapuja..", blondi huokaisi ja tökki muutaman kerran ylikypsiä ja minimaalisia katkarapuja.


Kyrsiintyneenä hän jätti annoksen syömättä ja kirjoitti asiakaspalveluun ilkeän kirjeen, jonka jälkeen hän ajeli kotia kohti. Samana päivänä hän katseli netistä työpaikkoja, ja löysi avoimen paikan haluamalleen uralle.


. . . ~ 


Aamulla hänellä alkoi työt. Syötyään aamiaista ja juotuaan lähemmäs 10 kuppia kahvia blondi pomppasi rattiin ja hurautti töihin.


Ilkeä ohikävelijä piti hauskaa Debbien kustannuksella ja potkaisi roskiksen kumoon. Miten joku voisikaan vihata vedenpitävää perfektionistia?

Iltapäivällä työ loppuikin ja Debbie pääsi kotiin, ylennyksen kera. Postitusapulaisesta sihteeriksi, ei paha. 


Meidän Debbie on erittäin ulospäinsuuntautunut työntekijä ja toi ruman miehen kylään :( Anygays, back to the stoori.


Debbie oli kyrsiintynyt, kun nimeltämainitsematon ohikulkija oli ilkeänä miehenä (ja rumana sellaisena) potkaissut hänen uuteen pönttöönsä lommon. Ja roskat kaupan päälle ulos sieltä. Debbie is very mad. Mutta silti siivosi kitisemättä.


Kun työkomppanja oli päässyt sisään, puhelin soi. Siellä oli Holly, joka pyysi että saisi tulla muutaman kaverinsa kanssa käymään. Debbie halusi tutustua uusiin ihmisiin, jos vaikka löytyisi joku mukava juttelukaveri. Hän antoi heille luvan tulla.


Hetkeä myöhemmin Debbie katsoi Hollya ja kolmea mieshenkilöä, jotka juttelivat mukavia keittiössä. 




Morris, Caleb ja Vincente. Debbien sydän pamppaili kun hän katsoi kuumia uroksia pyörimässä hänen keittiössään. Hänen tosin täytyi hillitä itsensä, ettei hän vaikuttaisi täydeltä idiootilta heidän silmissään. Ensivaikutelma oli tärkein.


Debbie istui ensin aivan hiljaa olohuoneen sohvalla Vincenten kanssa ja katsoi televisiota. Lopulta he alkoivat keskustella. Vincente kuulosti aika itsekeskeiseltä. Hän oli rokkibändissä basistina ja kertoi lukuisista kännireissuistaan keikoilla. Sellainen ei Debbietä kiinnostanut.


Debbie nyökkäsi miehen puheille ja siirtyi Morriksen puoleen keittiöön juttelemaan. Kävi ilmi, että mies oli urheilullinen ja skeittasi. Ei tupakoinut eikä kehuskellut ryyppyreissuillaan. Morris kertoi, miten hän tykkäsi kävellä romanttisia kävelyitä ja piti kokkaamisesta. Debbie kuunteli pitkään Morriksen kertomusta, unohtaen ympäriltään kaiken.


He siirtyivät paikasta a paikkaan b. He jutustelivat niitä näitä ja hiimailivat ympäri taloa naureskellen. Debbie ei ollut pitkään aikaan tuntenut tällaista tunnetta, mikä hänellä oli rinnassa. Sydän pamppaili, kädet hikoilivat ja hän kikatteli kuin pikkutyttö. Mutta minne katosi se kylmä ämmä, oliko Debbiellä pehmeäkin puoli?


Holly tuli keskeyttämään Debbien ja Morriksen vaaleanpunaisen kuplan ja blondi alkoi palata takaisin maan pinnalle.
"Hei Debbie, mistäs te juttelette? Voisit kuule tehdä ruokaa, nälkä on.", Holly sanoi.
"Ehm, minä juu teen ruokaa.." Debbie vastasi ajatuksissaan.
"Mä lähen tästä käymään tuolla noin..", Morris sanoi ja lähti kävelemään pois.


Morriksen siirtyessä kauemmas, Holly suorastaan hyökkäsi Debbien kimppuun.
"Mitä mitä mitä? Synkkaaks hyvin?"
"Krhm, no juu.."
"Senkin mokoma miestennielijä!"


Debbie ja Holly juoruilivat hetken, mutta sen jälkeen blondi alkoi tehdä ruokaa narisevalle vierasväelleen. Chili con carne kuulosti sopivalta.


Ruoan jälkeen, ilta alkoi jo hämärtää ja Debbie lähti katsomaan ulos, mitä pojat tekivät siellä. Hän alkoi raivoamaan kukkapenkkiensä tuhoamisesta, mutta sen jälkeen hän rupesi ihmettelemään, miksi Vincente oli nelinkontin ja Caleb hänen takanaan. Sen jälkeen, blondi kipitti nopeasti sisälle.


Pojat lähtivät kotiinsa nukkumaan, kun Holly jäi vielä Debbien kanssa jutustelemaan.
"No, miltäs jätkät vaikutti?"
"No, Morris oli tosi mukava. Caleb ja Vincente on vähän outoja."
"Jaajaa.."


"Musta kuules vähän tuntuu, että sä et ookkaan niin kylmä ämmä mitä sä annat olettaa.."
"Eh, mistä sä niin päättelet.."
"No, heti kun sä aloit jutella Morriksen kans niin.."
"Niin, mitä..?"


"Sä tykkäät siitä! Ihan totta, mä huomaan sen!"
"Ouch, ei kai se noin hyvin näy läpi.."
"Sä olit aika lailla hymy korvissa koko ajan.."


Lopulta tyttöjenillan päätyttyä, Hollykin lähti nukkumaan. Debbien käydessä ulkona, hän kuuli kissan maukuvan ja katsoi sen syvänsinisiä silmiä. Ne olivat jotenkin hellyyttävät. Eihän hänestä voisi tulla mitään hemppistä?


Hän päätti leikkiä hieman kissan kanssa, koska se näytti yksinäiseltä. Muutaman leikkihetken jälkeen, kissa kuitenkin lähti omille teilleen ja Debbie painui sisälle.


. . . ~



Aamu alkoi perusteellisesti aamukahvilla. Debbie oli yllättävän rentoutunut ja iloinen.


Pian hän vaihtoikin työvaatteet ja lähti kävelemään autolleen. Hänellä oli kovasti mietittävää, mutta ainoa asia mikä hänen päätänsä häiritsi, oli Morris.


Töistä päästessään blondi makoili sohvalla, punniten päässään vakavia asioita. Soittaakko vai eikö soittaa. Uskaltaisiko hän soittaa Morrikselle ja pyytää tuon kahville.


Kädet täristen Debbie tarttui puhelimeen ja näppäili Morriksen numeron, jonka oli edellisenä iltana saanut Hollyltä.


Puhelin tuuttasi. Hälyytti. Debbien sydän pamppaili. Kunnes Morris vastasi.
"Morris puhelimessa."
"H-hei Morris, Debbie täällä."
"Ai, moikka! Mites menee?"
"No, hyvin. Hei kuule, haluaisitko tulla kahville?"
"Juu, no toki. Ei mulla mitään muutakaan ole."
"Okei, nähään kohta!"


Kiireessä Debbie vaihtoi työvaatteensa normaaleihin ja livahti peilin eteen katsomaan ettei näytä harakanpelättimeltä. Hän ajatteli kertovansa ehkä tunteistaan ja jostakin.


Morris pimpotti ovikelloon. Debbie sai laitettua itsensä kuntoon ja lähti kävelemään avaamaan ovea.


Ovi aukesi varovasti ja Debbie astui ulos.
"Hei Morris.."
"Moro Debbie. Tiäkkö, mun piti jutella sun kans."
"Aih, mullakin on sulle asiaa."


Debbie sydän pamppaili ja meinasi pysähtyä, kun hän tunsi Morriksen ottavan hänen käsistään kiinni.
"Debbie, musta tuntuu et mä tykkään susta."
"Morris.. Mä tykkään susta kans.. Aika paljonki.."
"Mut, on yks pieni ongelma."
"Kerro toki..?"


"Me ei voida tavata enää."



Täntäntää! Ensimmäinen osa ulkona! Risut ja ruusut on tervettulleita :'3



18 kommenttia:

  1. Hyvähyhä, lisää!! ;-) Mukavaa luettavaa näin perjantai illan saatteeksi. . :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, lisää tulee koha jaksaa pelata ja kirjotella :D

      Poista
  2. Iih, tosi kiva Lc;n alotus. Debbie on aika jännä persoona.
    Hauskasti olit kirjoittanut ensimmäisen osan. Kyllä itteekin häiritsis jos kaikki naapurit laukkais heti kylään. :D ( tai ylipäätänsä koskaan)
    Lisää odotellen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Pisara! Debbie on monenlainen persoona.. :'D Seuraava osa tulee varmaan parin viikon sisään ^^

      Poista
  3. Mukava aloitus! :) Debbi eon tosi persoonallinen ja nätti sim, oikein hyvä aloittaja. Kavereita löytyi, vaikka aluksi naapurit vaikuttivatkin oudoilta. Työpaikankin nanien sai, hyvähyvä! Ja Morris, ah ♥ Mutta jäipä jännään jkohtaan, miksei Debbie voi enää tavata unelmamiestään? :o Selvinnee ensi osassa, sitä odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista GreenPixy! Ite oon ihan rakastunu Debbieen ja olis toosi kiva parittaa se heti suoraan Morrikselle, mut tässä pitää olla jännitystä ja juonta mukana, joten nähdään myöhemmin miten "nuoren parin" käy c:

      Poista
  4. Tosi kiva alku! :) Tykkäsin todella paljon Debbien tyylistä ja persoonasta. Eikä haittaa yhtään vaikka nainen olikin perfektionisti, ainakin talo pysyy siistinä ;D ja jännää kuinka tunkeilevia naapurit olivat, mutta toisaalta se oli hauskaa! Toivottavasti selviää saako Debbie pitää uuden ihastuksensa eli siis jään seuraamaan jatkoa oikein mielelläni.
    PS. Minäkin julkaisin uuden osan tänään LC Anderssoneilla! :) http://lcandersson.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Kaija KooFan! Hehe, ajattelin tehä sellasen erilaisen alotussimin jolla on ihan kunnon persoona ja luonne jne :) Ja kyllä, se on koko ajan siivoomassa pönttöö, hellaa ja kaikkee mahollista kun silmä välttää! Jeps, ne kyllä tunki aika nätisti sisään, ensin kun olivat pimpotelleen puolistuntisen jälkeen ovikelloa x) Ja käyn lukemassa uuden osan!

      Poista
  5. Oi, Debbie on tosi kaunis kantaäiti! Ah, kelpais mulleki :D Rebecan iästä kyllä yllätyin kunnolla, katoin eka että jaa, normaali nätti aikuinen sim, sitte hämmennyin ku myöhemmin puhuttiin mummelista... Hyvin säilyny kyllä ikäsekseen :D
    Morris on kyllä kuuma. Mutta mikäs ilkeä cliffhanger lopussa oikein on? :o Julmaa, yyh. Jatkoa vaan, haluan tietää, mitä tapahtuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista mel.! Yritän nykyään saada kaikista simeistä persoonallisen ja aidonnäköisiä tekemällä hauskoja yksityiskohtia ja erilaisia muutoksia :3 Jeps, oon pelannu aika paljo Rebecalla ja sen perheellä ni se kerkes jo mummoks ja Leonardo DiCaprio mies kerkesi kuolla :( Sitä minäki mietin että Hyvin säilyny vaikka yleensähän vanhoina naama rupsahtaa mut ei Rebecalla 8D
      Morris on ah. Tein muutaman townie-hahmon (vai npc?) ite ja sopivasti noi pojat tupsahti Hollyn mukana :''''D Ja joo, tästä alkaa kunnon juonenkäänteille omistettu tarina, hyvästi normi LC 8D

      Poista
  6. Mielenkiintoinen aloitus. Debbien ensimmäiset päivät Puuhalan laaksossa tuntuivat olevan vähän sitä alkukankeutta ja tuntemattomien ihmisten kanssa sosialisointia, mutta löytyihän se Morris sieltä perukoilta :> Sulla on niin kuin sanottua tosi persoonallisennäköisiä simejä :3 Morriksen myssy oli söpö♥
    Mutta nyt Morrikselta vaikuttaa löytyneen luuranko kaapista. Miksi helkutissa mies nyt ensin antaa toivoa ja sitten pops the bubble!? D: Tarviin tälle järkevän selityksen, kuules mies! :D
    Jatkoa pistele, kun ehdit (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Luumuinen. Jeps, alkukankeus kunniaan 8D Ja osa tulee todennäköisemmin ensi viikolla jopa :3

      Poista
  7. Vähän huoletti tulisiko Debbie saamaan ollenkaan ystäviä uudesta asuinpaikastaan suhtautuessaan nihkeästi naapureihin, mutta asenne muuttuikin sitten kun neidon taloon marssi komeita miehiä.. Mutta mitä Morris (kirjoitin Morrso .-DDD) tarkoitti sanoessaan, etteivät he voisi enää tavata? Menneisyyden haamut eivät ainakaan heti ahdistelleet Debbietä, saa nähdä tuleeko niistä jotan harmia myöhemmin. Jännittävää ja odottelen jatkoa. .-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Simssiliini! Debbie on aika "erakoitunut" uudessa paikassa asustaessaan, mutta kun tutustuu muihin simeihin niin nopeasti lämpenee välit :) Simssukka, senkin mokoma Morso. Olkoon Morriksen lempinimi tätä nykyä, Morso. :)

      Poista
  8. Debbie tosiaan vaikuttaa tiukkapipolta. Mukavaa nähdä tällainenkin aloitus! Mikä morrisia vaivaa??? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista krize^_^! Debbie on aika tiukkapipo, mutta lämpeää ajan kanssa. :) Morso onkin kummallinen tapaus ja se selvinnee tulevissa osissa enemmän!

      Poista
  9. Ihanan persoonallisia simejä sinulla! Ja heti jo vonkuan jonkin sortin taloesittelyä kun Debbien asunto vaikuttaa ihanalle ;)

    Voi Morris minkä menit tekemään näin osan lopussa! Nyt jo odotan malttamattomana toista osaa et saan tietää miks Morris ei voi enää tavata debbietä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juutis kommentista Hattara! Pitäneekin tehdä Debbien talosta esittely, se on tosiaan aika ihana :3

      Poista