Osa 8. Pelastus

Tämä osa on nopeatempoinen, johtunee siitä että ärsyttää pelata tuolla sairaalatontilla, bugittaa ihan älyttömästi, hermo menee. Mutta, nauttikaa.

~ . . . ~ 

Äreä ja hermostunut Alvar naputteli tietokonepöytäänsä kiivaasti tuijottaen Susanin selkää.

"Vauhtia siihen lääkkeidenottoon, ei tässä koko päivää aikaa ole." mies kivahti.

Susan ihmetteli Alvarin hermostuneisuutta ja kireyttä, mutta antoi asian olla. Ehkä lääkärillä oli vain miesten kuukautiset, jotka olivat erittäin yleinen selitys miesten outoon käytökseen ja hermostuneisuuteen.

Aamulääkityksen jälkeen nuoret menivät aamiaiselle, jossa heitä odotti vohvelit mansikoilla.

"Hmm, missäköhän Caroline on? Häntä ei ole näkynyt koko aamuna." Justin mietti.

"Ehkä Caroline ei ole tullut töihin tänään." Jessica mutisi, miettien samalla heidän eilistä keskusteluuaan suunnitelmien muutoksista ja kaiken paljastamisesta.

"Yleensä Caroline on joka päivä töissä, ehkä hän on sairaana?" Roy ehdotti, mutta huomasi Susanin vakavan ilmeen. Tyttö oli ollut lievästi poissaoleva eilisen oudon tapahtuman jälkeen.

Justin  ja Roy vaihtoivat katseitaan, tuijottaen välillä kummatkin Jennyyn, joka oli ihmeen hiljaisena ollut koko päivän ja käyttäytynyt jopa oudon ystävällisesti nuoria kohtaan.

"No, eihän Carolinelle yleensä tapahdu mitään pahaa. Se on sitkeä mummo." Justin sanoi.

Mitään sen enempää virkkomatta Jenny asteli nuorten luoksen, vetäisi tuolin ja pyysi luvan istua.

"Minäpä.. No, mitä teille kuuluu?" Jenny kysyi hieman hermostuneena. Nuoret katsoivat tulijaa hieman silmät kierossa, mutta mutisivat jotakin vastaukseksi.

"Missä Caroline on?" Justin kysyi suoraan. Jenny tuntui lähes hätkähtävän penkiltä alas, kun kuuli naisen nimen.

"H-hän jäi sairaslomalle ylirasituksen vuoksi.. Enempää en voi kertoa, henkilökohtaisia asioita.." Jenny sanoi tärisevällä äänellä.

"Henkilökohtaiset asiat? Ylirasitus? Etkä parempaa keksi." Jessica näpäytti pelon vallassa. Ehkä eilinen pamaus oli kuulunut lääkärin huoneesta.

"Mikä oli se eilinen pamahdus?" Susan kysyi, ennenkuin Jenny kerkesi vastata.

"Ai se pamaus.. Öö.. Vesivahinko. Putket levisivät ja siitä johtunut pamaus kajahteli ympäri taloa." Jenny vastasi vakuuttavasti.

"Se ei kuulostanut mitenkään vesiputken pam.." Roy yritti sanoa väliin.

"Hiljaa! Te ette tiedä mitään vesiputkista koska olette eläneet pienen elämänne kiven sisällä!" Jenny huudahti.

"Ah.. Anteeksi, olen itsekin hieman ylirasittunut näistä kaikista töistä.. Olen loman tarpeessa."

"Mikä ihme sua vaivaa? Oot ihan outo!" Roy sanoi.

Susan alkoi räkättää kuin viimeistä päivää. 

"Kaikilla on menkat täällä. Tuo ämmäkin on kun perseelle ammuttu karhu ja lekuri on vielä pahempi. Hyvä pariskunta haha!"

Jessica ja Justin kääntyivät Jennyn puoleen uudelleen.

"Niin, kerrohhan meille nyt missä Caroline on. Miksi hän ei ole töissä?" nuoret sanoivat lähes kuorossa ja katsoivat Jennyä kysyvästi.

"Ettekö te nyt tajua että en voi kertoa teille mitään? Minullakin on vaitiolovelvollisuus." Jenny paasasi, mutta nuoret eivät ottaneet sitä kuuleviin korviinsa.

Lopulta koko pöytärivistö alkoi puhua pärpättää yhtä aikaa ja kysellä Carolinesta. Jennyn hermot sekä mielenterveys meinasivat pettää, joten hän näki aikansa poistua.

"Tuota, jos teillä on kysyttävää, menkää Alvarin puheille. Minun on mentävä, työasioita."

Nuoret yrittivät vielä huutaa Jennylle kysymyksiä, mutta nainen näytti ignooravan heidät täydellisesti. Harvoin Jennyä sai murtumaan, mutta nyt nainen selvästi oli murtumisen lähellä.

Lopuksi nainen kääntyi ympäri nuorten pariin, huolestunut ilme kasvoillaan.

"Yksityisasioita, älkää olko niin uteliaita tai leikkikö yksityisetsiviä, siitä ei seuraa teille mitään hyvää. Ovi huoneeseenne on auki, kun olette syöneet, painelkaa suoraan sinne, kiitos." Pienen saarnan jälkeen punapää heilautti käsiään ja poistui paikalta.

"Selvät menkat, tai sit se ei oo saanu seksiä."  Susan kuiskasi Jessille, blondin nyökytellessä mukana. Vaikka blondi hymyili, hänen mieltään kalvoi silti Caroline. Oliko naiselle oikeasti sattunut jotakin?

~ . . . ~

Oli varhainen aamu Kaunialassa, kun blondi nainen kaatoi muroja kulhoonsa.

"Onpas outoa, ettei Caroline tullut takaisin eilen.. Minnekköhän nainen on mennyt.. No, jos hänestä ei pian kuulu, aloitan operaation ilman häntä."

Talvi alkoi valua Kaunialaan, kun blondi söi yksin murojaan. Hän ei ollut tottunut syömään yksin, yleensä Caroline oli aina mukana. Caroline oli hänen todellinen ystävänsä.

Syötyään, blondi tarttui puhelimeen ja näppäili tutun numeron.

"Hei pomo, minä tässä. Punainen koodi, numero 337."

"Selvä, mitä haluat?"

"Kaiken tiedon Kaunialan psykiatrisesta suljetusta osastosta."

"Ok, muuta?"

"Joo, sitten haluan etsintäluvan sinne, väärennetyt paperit itselleni ja tietysti pari turvaajaa. Uskon että yksi soluttautujamme on pulassa."

"Tämäkin onnistuu, ja sittenkö avainsana on Jessica?"

"Jep, minun pitää saada hänen huoltajuutensa, jos tämä juttu onnistuu."

"Hyvä on, hankin parhaimmat lakimiehet ja asianajajat meidän tiimistä ja voitto on taattu"

"Kiitos rakkaani, tiesinhän että sinuun voi luottaa."

"Kaikki vuoksesi, kultaseni. Teen kaikkeni pitääksesi sinut onnellisena."

"Hyvä, aloitataan puolen tunnin kuluttua operaatio Pelastus."

"Selvä, laitan miehet matkaan. Ole valmiina."

~ . . . ~ 

"Susan, mulla on ongelma.."

"No, kerro pois vaan, ollaan kahestaan sun huoneessa."

"Mä oon rakastunu."

"No mitä? Kehen?"

"Roy, se on mun unelmien mies. Me juteltiin viime yönä käytävässä monta tuntia ja pussailtiin."

Susan nousi nopeasti seisomaan ja katsoi silmät pyöreinä ja ehkä hieman syyttävästi parasta ystäväänsä.

"Sä nuolauduit mun huoneen vieressä!"

"Niin, sitte?"

"Et sitten aikasemmin viittiny kertoa koko tätä hommaa? Mä sentään oon sun paras kaveri!"

"Nokun me haluttiin pitää matalaa profiilia. Sit kun päästään pois laitoksesta, me muutetaan yhteen."

"Voi herra varjele..." Susan sanoi kääntäen katseensa seiniin. Jessica oli liian helposti vietävissä, varsinkin Royn kaltaisen kuumiksen edessä tyttö oli sulaa vahaa. Onneksi Jessicalla oli Susan, joka piti tyttöä parhaansa mukaan maan pinnalla.

Tytöt jäivät huoneeseen keskustelemaan Jessistä ja Roysta, tietämättä seuraavista tapahtumista, jotka tulisivat muuttamaan heidän koko elämänsä.

~ . . . ~ 

Ovikello soi ja Alvar kiiruhti avaamaan. Tulija oli nainen.

"Hei, olen Amanda Coramor, tulen terveysvirastosta. Olemme saanut eräältä nimettömäksi ilmoittautuneelta henkilöltä ilmoituksen, että täällä vilisee rottia ja torakoita. Saisinko vähän vilkaista paikkoja?"

"J-juu, toki.. Tulkaa sisään."

Alvar osoitti paikan, johon nainen pystyi jättämään ulkovaatteensa ja ohjasi tämän sitten peremmälle sairaalaan.

"Kerrohhan Amanda, meinasitteko löytää täältä paljonkin torakoita? Itse en ole kyllä nähnyt ainoatakaan."

"Jaa-a, se selviää vain tutkimalla paikkoja."

He kävelivät peremmälle rakennukseen. 'Amanda' tuijotteli paikkoja pitkään ja hartaasti.

"Voisin myös tehdä oman kierroksen, nuortenkin puolella."

"Selvä, avaan oven."

"Etsin erästä tyttöä, nimeltä Jessica. Tulisitko tänne?" blondi sanoi antaen katseensa kiertää nuorissa.

"Minä olen, kuinka niin?" Jessica sanoi nousten penkiltä kohti naista.

"Oletpa kasvanut paljon. Olen ikävöinyt sinua."

"Ikävöinyt minua? En edes tunne sinua."

"Voi, mutta minä tunnen sinut. Olen kummitätisi, Holly Monocerus. Edesmenneen äitisi paras ystävä. Tulin hakemaan sinut pois täältä. Missä muuten Caroline on?"

"Ku-kummitätini? Äiti? Minä pois?"

"Kyllä kyllä, me lähdemme täältä kunhan löydän Carolinen. Tämä paikka pistetään maan tasalle."

Jessica oli mykistynyt. Hänen äitinsä paras ystävä. Hänen kummitätinsä Holly.

"Miten sinä löysit minut? Haluan tietää totuuden? Mistä minä tulen?"

"Nyt on operaatio käynnissä, voimme puhua myöhemmin, lupaan sen. Minun täytyy nyt mennä."

"Holly, älä mene.. Minä haluan tietää kuka olen ja mitä on tapahtunut!"

"Kultaseni, kaikki selviää ajallaan. Aluksi teidät pitää vain saada ulos täältä. Minä hoidan sen puolen."

Roy ja Susan katsoivat toisiaan ja sitten käänsivät katseensa Jessicaan.

"Mitä helvettiä täällä tapahtuu?" Roy mutisi.

"En tosiaan tiedä.." Susan mutisi.

Holly asteli takaisin Alvarin paikkeille.

"Hyvä on, nyt puhut suoraan. Missä Caroline on?"

"En ymmärrä yhtään mistä puhut."

"Älä puhu paskaa."

"Yrität saada ylennystä näiden nuorten ongelmien takia! Senkin sika, psykopaatti!"

"Et siis itsekkään ole mikään terveystarkastaja vai.. Olisihan se pitänyt arvata."

"Toistan kysymykseni, missä Caroline on?"

"Se ei kuulu sinulle. Hän on hyvässä säilössä."

Alvar nousi ylös hekottaen matalasti.

"Suunnitelmani ovat niin pitkällä, ettei minua voi pysäyttää."

"Ehkä unelmissasi. Minulla on suuri järjestö takanani, joka pitää huolen omistaan."

"Älä kuule minulle ala isotella. Minä olen pomo."

"Käytät nuoria hyväksesi, senkin irstas sika!"

Holly puhui pitkään ja hartaasti huutaen välillä hieman, mikä sai myös Alvarin hermostumaan ja korottamaan ääntänsä. Aikansa he huusivat toisilleen, samalla kun Holly yritti lypsää Carolinen olinpaikkaa.

"Vaikka et kertoisikaan minulle Carolinen olinpaikkaa, löydän hänet vaikka henki menisi."

"Mistäs tiedät onko nainen edes elossa?"

"Jos olet tappanut hänen, saat kokea seuraukset."

"Älähän nyt, muru. Sinusta tulisi hyvä apulaislääkäri minun rinnalleni. Miten olisi?"

"Helvetti soikoon, pidä limaiset näppisi irti minusta, hullu!"

Kähmimisen jälkeen Hollyn hermot leimahtivat ja hän kävi miehen päälle. He vetivät toisiaan turpaan, hakkasivat ja potkivat ties kuinka kauan. 

"Oh.. Oletpas.. Argh, sinnikäs naiseksi!"

"Huaargh! Älä aliarvioi naisia!"

Lyönnit eivät heltyneet, vaikka tappelu pidentyikin. Alvarin kunto oli loppumaisillaan ja Holly oli varma voitostaan.

"Siitäs sait senkin irstas sika! Vai vieläkö haluat lisää? Minulla on kuule musta vyö vaikka kuinka monessa lajissa joten kokeile onneasi."

"Argh.. Hävitä naiselle, mikä häpeä.."

Alvar yritti uudestaan hyökätä Hollyn kimppuun, mutta nainen täräytti keskelle naamaa upean luuvitosen ja mies menetti tajuntansa.

Jenny ravasi paikalle, kun oli kuullut tappelun ääniä.

"Mitä helvettiä täällä tapahtuu?!"

"Pidä sinä ämmä turpasi kiinni!"

"Kuka sinä olet minua ämmittelemään?"

Holly käveli tomerana Jennyn eteen, alkaen huutaa tuolle.

"Turpa kiinni ja vie minut Carolinen luokse!"

"Carolinen?"

"Niin! Kuuroko olet?!"

"En ole, mutta hän ei ole parhaassa kunnossa.."

"Nyt heti, vie minut sinne."

"S-selvä.."

Ei mennyt montaa hetkeä, kun paikalle saatiin poliisit ja ambulanssi. Poliisi vei rikolliset telkien taakse ja ambulanssilla kiidätettiin Caroline sairaalaan.

Holly oli tyytyväinen tilanteeseen, rikolliset oli saatu kiinni ja hänen ystävänsä oli turvallisissa käsissä hoidossa. Enää hänen tarvitsisi odotella pomoaan.

Pomo saapuikin pian ja kiirehti nopeasti Hollyn luokse.

"Oletko kunnossa kultaseni, tappelitko sen lekurin kanssa?"

"Kyllä tappelin, se oli kun löysä paska, ei se osannut edes tapella."

"No, hyvä että oot kunnossa. Mites me tehään näiden lasten kanssa?"

"No mä haluaisin hommata Jessican huoltajuuden ja jos sä pystyt ylemmän tahon kautta järkkäämään nämä lapset omiin koteihin takasin?"

"Missäs ne sen aikaa on kun minä hoidan asioita? Siihen menee monia viikkoja, ehkä jopa kuukausi!"

"Sä voisit pitää niitä sun luona. Sulla on iso talo ja oot aina valittanu yksinäisyyttä."

"Mun luokse, hei haloo! Kulta, valoja päälle."

"No väliaikasesti."

"Pitää kattoo miten nää kaikki asiat saa nyt kondikseen. Kato nyt noita, ne on ihan ihmeissään."

Holly huokasi, pomo oli oikeassa. Nuoret olivat aivan ihmeissään kaikista tapahtumista eivätkä oikeen itsekkään ymmärtäneet mitä tapahtuisi.

"Mä lupaan sulle että kaikki kääntyy parhain päin." pomo sanoi Hollylle.

Holly ja Jessica istuivat syvässä hiljaisuudessa. Kummatkaan eivät olleet oikein käsitelleet tapahtunutta täydellisesti ja he eivät edes osanneet kommunikoida kunnolla toistensa kanssa.

Lopulta he alkoivat jutella pienistä asioista, kunnes lopulta Jessica alkoi kysellä hänen äidistään Debbiestä. Holly lupasi, että heti kun kaikki hässäkkä olisi ohi, Jessica saisi kuulla äitinsä kohtalon.

Jessica ei olisi malttanut odottaa, mutta Holly vannotti että piti odottaa lopullisia päätöksiä huoltajuudesta, Carolinesta, oikeudenkäynnistä ja Jessican ystävistä.

Lopulta he pääsivät sopuun odottamisesta ja Holly alkoi esitellä Jessicalle taloaan ja yritti auttaa tyttöä kotiutumaan. Se oli tietenkin vaikeaa, kun oli tottunut elämään neljän seinän sisällä rutiineissä. 

~ . . . ~ 

Ei lopputekstejä, uskon että seuraava osa tulee aika nopeasti :)

Paitsi että risut ja ruusut? ~