tiistai 2. syyskuuta 2014

Osa 6. Lupaus


Varoitan jo etukäteen, osassa saattaa vilahdella pikselitissejä! 



~ . . . ~ 




Muutamaa viikkoa myöhemmin, talossa hääri uusi nainen. Hän siivosi, laittoin ruokaa ja auttoi nuoria pienissä askareissa.
"Jenny, hakisitko nuoret iltapalalle?" vanha rouva Carol pyysi.
"Joo, haetaan."


Nuoret tapansa mukaan hermostuivat kun Jenny tuli häärimään huoneeseen ja laittamaan nuoria kuriin ja järjestykseen. He marssivat suoraa päätä ruokasaliin, Jennyn vahdatessa oven luona tilannetta.


Nelikko keskusteli kovaäänisesti henkeviä, syöden samalla lautasiaan tyhjäksi.
Jenny oli kadonnut taustalta, mutta nuoret arvasivat että hän istui tietokoneen ääressä katselemassa heidän touhujaan kameroiden kautta.


Vanha rouva Carol tuli nuorten luokse ruokasaliin.
"Heippa kaikille! Saisiko teidän pöytään istua?" Carol kysäisi hymyillen.
"Tietenkin, tule vaan." Roy sanoi pontevasti muiden nyökkäillessä perässä.



"No, mitenkäs teidän päivänne on mennyt?" Carol kysäisi istuen pöytään.
"Ihan hyvin, aamulla taas taisteltiin Jennyn ja Alvarin kans.. Kuten yleensä." Roy huokasi.
"Ai, mistäs te taistelitte?" Carol kummasteli.
"No, meinasin saada kohtauksen enkä suostunu syömään lääkkeitä." Roy murahti.
"Voih, se oli ihan kauheeta kun Alvar piteli Royta ja Jenny yritti tunkee lääkkeitä Royn kiduksiin." Jessica huokasi vierestä.
"Kitaan Jessica, ei kiduksiin." Roy naurahti.


Rouva Carol alkoi keskustella Justinin ja Susanin kanssa, samalla kun Roy ja Jessica kinastelivat kiduksista ja kidoista. 
"Kohta alkaa lennellä ruoka jos nuo kaksi kiihtyvät.." Susan sanoi pyöräyttäen silmiään ja käänsi katseensa Caroliin.
"Mites sun päivä on menny, Carol?"
"Oi, kiitos kysymästä. Päiväni on ollut mukava. Olen siivoillut, tehnyt ruokaa ja jutellut muiden työntekijöiden kanssa. He vaikuttavat oikein mukavilta."


Muiden puhuessa Jennystä ja Alvarista, Jessica ja Roy kiistelivät edelleen aikaisemmasta puheenaiheestaan.
"Kaloilla on kidukset, mä en tietääkseni oo kala!" Roy huudahti.
"No, ihan sama. Karhulla on kita. Et sä kovin karhultakaan näytä." Jessica naurahti.
"Mä olen aikamoinen nallekarhu, beibi. Roar!" Roy väänsi vitsin ja yritti tehdä epäseksikkäitä ilmeitä.


"Maa kutsuu Jessica ja Roy! Nyt on vähän eri puheenaiheet." Justin huudahti.
"Ai, mitä? Mistä me puhutaan?" Jessica kysyi.
"Me puhutaan nyt Team Voldemortista."
"Auts, punainen hälytys vai?"
"Ei, vaan juonien paljastus."


Carol katsoi nuoria hieman hämillään ja rykäisi pari kertaa saadakseen äänensä kuuluviin.
"Mitä ihmettä te oikein puhutte? Voldemort, punainen hälytys?" 
"Moneen olet töissä?"
"Ilta kymmeneen, kuten tavallisesti."
"Siivoatko meidän puolen?"
"En tänään, vasta huomenna."
"Okei, no.. Huomenna meidän pitää kertoa sinulle muutamia asioita."


~ . . . ~


JESSICA


Suoraan iltapalalta päästyäni, painelin huoneen kautta kuumaan suihkuun. Minua ahdisti. Se on aika jännittävää, kun alkaa iskeä hirveä ahdistus, vaikkei edes itse tiedosta, mikä sen aiheuttaa. Päätäni jyskyttää ja kädet tärisee. Tunnen miten veri kuohuu sisälläni.


Mietin useinmiten vanhempiani. Menneisyyttäni. Ja sitä kaikkea mitä minusta on yritetty lypsää ulos kaikki nämä vuodet. Oikeastaan, olin niin nuori etten muista kunnolla. Lääkäreille tosin aina sanon, etten muista mitään. He yrittäisivät udella muuten aivan liikaa tietoa. 


Suihkussa parasta oli se, että sai kuunnella veden lorinaa, tuntea veden lämmön ja vajota kauas pois omiin ajatuksiinsa. Niin minä ainakin sen koin. Huokasin syvään ja aloin hinkata shampoota päähäni. Hiljaisuus tulisi 8 jälkeen. Liian aikaisin.


Suljin silmäni ja annoin veden valua takaraivoltani selkään ja selästä maahan. Kuuma vesihöyry leijaili ilmassa. Yritin päivä päivältä muistaa enemmän menneisyydestäni. Aina jos muistin jotakin, kirjoitin sen ylös päiväkirjaani jota kuljetin lähes joka paikassa mukanani.


Muisteluni kuitenkin keskeytti koputus, jota seurasi tyly naisääni.
"Jessica, kello on varttia vaille kahdeksan. Luulisi olevan jo valmista tuon läträämisen kanssa. Hiljaisuus alkaa pian." Jenny marmatti oven takaa.  Mua ahdisti olla sen lehmän silmien alla. Aina tunkemassa nokkansa joka paikkaan.


Sammutin suihkun ja huokasin syvään. Tänään en saanut yhtään muistoa kiinni. Voisin silti kirjoittaa päiväkirjaa, ihan ilman mitään syytä. Tai voisin vain masentua huoneessani. Tai homenhtua oleskeluhuoneessa, kuten tavallisesti.


~ . . . ~ 


"Joko tehdään se? Pliis, mulla on hirvee hinku! Oon odottanu tätä jo pitkään ja nyt jos sä et ees suostu.." Susan kimitti Jessican vieressä ja hymyili leveästi. Jessica tosin mietti pitkään ja hartaasti, vaikkei siinä ollutkaan mitään miettimistä. Sen voisi vain tehdä.


"No.. Enpä mä osaa mitään tehdä.. Ei mua oo koskaan edes opetettu sellaseen, joten oon aika ensikertalainen.." Jessica sanoi kulmia kurtistaen.
"No hei, mä oon tän alan ammattilainen ja mä autan sua. Kaikessa. Hyvin tää menee, kunhan et rupea omin avuin sörheltämään mitään ja kuuntelet mun ohjeistusta."


"No, meil on kaikki mitä me tarvitaan. Meillä on oma huone käytös, välineet on ja sä vieläki arkailet!" Susan paasasi ja keikkui pienellä jakkarallaan.
"Susie.. En mä oo valmis niin radikaaleihin muutoksiin.. Mitäs sitten kun pojat.."
"Nääh, jätkät ei kummiskaan ees tajuu mitään, joten ei se oo meidän ongelma."


"Sun on turha enää muuttaa mieltäs. Ite halusit. Sun ei tartte tehä mitään muuta kun olla ja mä hoidan kaiken työn. Sä voit vaan olla ja rentoutua."
"Niin no.."
"Se ei oo 'niin no', vaan se on kyllä, nyt tehdään se!"


"Okei, kai mun on pakko suostua. Kerranhan tässä vaan eletään. Mutta, jos sä hoidat kaiken työn niin.."
"Niin?"
"Äsh, ei mitään. Tehään se."


"Hyvä tyttö, noin sitä pitää. Eiköhän aloteta."
"Kyllä, alotetaan."


Susan oli onnellinen, hän oli aina halunnut parturi-kampaajaksi, mutta laitokseen joutumisen jälkeen hänellä ei ollut mahdollisuutta enää hakea kouluun. Siksi hän halusi tehdä meikit ja kampaukset lähes joka päivä Jessicalle, joka ei osannut edes meikata ilman neuvomista. Tänään kuitenkin oli erilainen päivä. Hän pääsisi opettamaan erilaisia meikkiniksejä osaamattomalle Jessylle.


"Kun laitat huulipunaa, laita huulet törrölle. Kun laitat kajaalia tai luomiväriä, pidä toista silmää kiinni.." Susan opasti Jessyä, samalla kun esitteli omaa meikkikokoelmaansa pöydällä ja myös hiusvälineitä lattialla.


Sitten tormakkana tyttö käveli nurkkaan ja alkoi valikoida hiustarvikkeita.
"Hmm, hiuslakkaa, harja, fööni... Kampa.."


Tavaroiden etsiskelyn jälkeen, Susan pyörähti peilin eteen poseeraamaan.
"Mun mutsi oli nuoruudessaan malli, se opetti mulle kaikkia niksejä joskus kun olin nuorempi. Voin opettaa niitä joku päivä sulle."


"Heh, se kuulostais hauskalta. Aattele, käveltäis nokka pystyssä perse heiluen Jennyn ohi."
"Nii-ih. Mut ei mallintyö oo pelkkää perseen heiluttamista."
"Aijjaa, kerro joskus lisää."


Poseeraamisen jälkeen Susan malttoi tulla takaisin istumaan ja juttelemaan ystävättärensä kanssa meikeistä, hiuksista ja vaatteista. Pitihän hänen tietää, millaiselta Jessy halusi näyttää. Hänen piti osata opastaa tyttöä.


Jessica selitti, miten kaikilla kauniilla naisilla oli upeat kissansilmät, muhkeat huulet ja pitkät ripset. Hiukset olisivat pienesti laineilla, kiinnitettynä jotenkin. Vaatteet olisivat hieman glitterimäiset, enimmäkseen mustat olivat tytön mieleen.


"No siinähän tuli pitkä lista. Pitääkin alkaa suunnittelemaan heti, että keretään valmistautua ennenyömyöhää." Susie naurahti katsoessaan ystäväänsä. Jessica oli selittänyt paljon asioita lyhyellä aikavälillä, mutta kyllä Susan pystyisi sen toteuttamaan.


"Ei kai siinä ollut liikaa? Voin toki karsia osan pois." Jessica sanoi hieman nuhjuisena, kun huomasi ystävänsä jäätävän ilmeen.


"Ole nyt hiljaa, mietin vain miten tekisin sen. Ei tässä nyt tarvitse karsia. Mitä enemmän suuntaa antavia ideoita heität, sitä paremmin mieleeni tulee kokonaiskuva." Susan selitti naurahtaen.


"Kun pojat seuraavan kerran näkee meidät, niiden montut aukeaa ja ne rupeaa huutamaan omg:tä ihan varmasti." Susie tarinoi ilmeillen samalla hauskasti.
"Okei, no alotetaanko että saadaan nähdä ne omg ilmeet?"
"Joo, let's do this!"


Jessica käveli meikkiboksin luokse, sisäisesti hieman epäröiden. Eihän hän osannut edes meikata. Mitä nyt suheroi ripsiväriä sillointällöin, mutta silloinkin varsi oli yleensä silmässä epämiellyttävästi.


Reilun tunnin kuluttua kello näytti yhdeksää. Ilta alkoi hämärtää ja tytöt olivat valmiita uusien lookkien kanssa. He ihastelivat itseään pelin edessä ja klehuivat toisiensa ulkonäköä taivaisiin. Sitten he avasivat oven ja lähtivät hiippailemaan oleskeluhuoneeseen.

"Boys! Mitäs tykkäätte?" tytöt hihkaisivat lähes yhteen ääneen, kiinnittäen poikien huomion. He eivät aluksi meinanneet edes tajuta mitään omilta kiireiltään, mutta kääntyessään, tytöt saivat haluamansa 'omg-ilmeen'.


Justin ryntäsi ensimmäisenä Jessican kimppuun tutkimaan tytön muodonmuutosta.
"Mitä sulle on tapahtunut, kikkaroita, hirveästi pakkelia naamassa ja napa näkyy!"
"Hihihi, älä kopeloi noin paljon, halusin vain hieman oppia laittautumaan ja Susie neuvoi minua."
"Herranjestas, olet niin kaunis."
"Vooi, kiitos Justin."


Kohteliaisuuksien jälkeen, Jessica ei silti säästynyt Justinin kutitushyökkäykseltä. Poika halusi varmistaa, että Jessie oli kaiken pakkelin takana, ettei joku toinen yrittänyt vain matkia häntä. Lopulta kuitenkin, Justin sai varmistuksen ja lopetti kutittelun.


Koko nelikko oli lopulta koossa, kun Roy pääsi maalausintonsa kimpusta tarkistamaan lopputuloksia tyttöjen muodonmuutoksista.
"Jessie on avannut hiukset ja löytänyt meikit, kun taas Susie on saanut sakset käsiinsä ja varastanut kravaatin."


Naureskelun ja tutkimisen jälkeen, tapansa mukaan nuoret istahtivat lattialle istumaan ja keskustelivat henkeviä. Yleisenä puheenaiheena oli TV, eli Team Voldemort.


~ . . . ~



"Viimeinen roskakori ja olen valmis lähtemään." Carol kuiskasi itselleen hyräillen. Kello alkoi lähestyä jo kymmentä, mikä tarkottaisi työajan päättymistä. Hän olikin saanut paikat siivottua hyvin, huomenna olisi vuorossa nuorten puoli.


Rouvan poimiessa roskakoria, alkoi jostakin läheltä kuulua naisen käkätystä.
"Tuo on hyvä suunnitelma pupu! Ei kukaan koskaan tajuaisi mitään." 
"Ei tietenkään, nuoret auttavat meitä ylenemään. Varsinkin tämä nuori Requiem. Jessica Requiem."


Rouva katseli ympärilleen ja huomasi tuuletusikkunan yläpuolellaan. Sieltä tuntui kuuluvan äänikin. Siellä sijaitsi lääkärin toimistotila.
"Siltä penskalta pitäisi saada menneisyys julki, me oltaisiin rikkaita ja upeita, eikö vaan pupu?"
"Tietenkin hunajapullani. Ajattele, pääsisimme lääkärilehtiin, tulisimme kuuluisiksi ja voisimme elää kuninkaiksi. Vain näiden nuorten ongelmat ratkaisevat meidän tulevaisuutemme."


Huoneen toisella puolella tosiaan kuului petkuttajalääkäreiden ilkeät suunnitelmat, jotka kantautuivat nopeasti rouva Carolin korviin.
"Meidän täytyy vain saada Jessica murtumaan. Ja pitää hänet ikuisesti meidän laitoksessamme. Teemme hänestä hullun ja kidutamme hänestä kaiken tiedon irti, sitten voimme viskata hänet vaikka kellariin mätänemään." Alvar selosti Jennyn kuunnellessa.


Carol oli järkyttynyt. Hän oli juuri kuullut kaiken heidän ilkeistä suunnitelmistaan. Nyt hän ymmärsi mitä nuoret olivat aikaisemmin päivällä tarkoittanut Team Voldemortilla. He olivat todellakin paholaisia, jotka ajattelivat vain omaa napaansa ja ahneuttansa. Hänen täytyisi pystyä auttamaan nuoria jotenkin.


Vielä hetken aikaa Carol kuunteli Alvarin kieroutuneita suunnitelmia ylenemiseen ja vallan saamiseen. Hän ei voinut ymmärtää miehen ajatustoimintaa. Alvar itse kuuluisi hullujenhuoneelle eristykseen.


Rouva raahasi imurin ja mopin nopeasti käytävään ja teeskenteli ettei ollut edes kuullut mitään. Viha jylläsi hänen sisällään ja hän tunsi miten kädetkin alkoivat täristä.
"He eivät tule pääsemään kuin koira veräjästä.. Minä pidän siitä huolen."


Laitettuaan tavarat kasaan, hänen suupielensä nousivat pienesti hymyyn.
"Minä menen nyt, mutta lupaan tulla takaisin. Lupaan että pelastan teidän, vaikka henki menisi." Carol vakuutti ja katosi yöhön.


~ . . . ~ 

Jahuu! Sainpas osan ulos, joujou.

Kommenttia? :D





16 kommenttia:

  1. Ihana osa. Olen iloinen, että Carol ilmaantui laitokselle nuorten pelastukseksi. :3 Alvar on niin limanen, phyi. D:
    Nuorten keskenäistä sanailua on hauska lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Pisara!

      Carol on ehana vanha rouva :3 Joo, on hauskaa keksiä kaikenmaailman sanailuja ja vääntää niitä vaikka minkälaisiksi x)

      Poista
  2. Hahaa Carol on oikea teräsmummo. :--D Nyt kiinnostaa entistä enemmän, mitä Jessican menneisyydessä on tapahtunut. Jatka niin pian kuin voit, pako saada tietää lisää!

    - JAMIE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista JAMIE!

      Mhihii, mussukkani. Tietenki Carol on teräsmummo :D Jatkan kunhan on aikaa :)

      Poista
  3. Sieltähän se pelastava ja moraalinen henkilökunnanjäsen sitten ilmestyikin, aivan kuin viime kommentissani olin sattumalta epäollytkin. .-D Carol vaikuttaa omistautuneelta, ja hänellä on varmasti suuri rooli nuorten aseman parantamisessa. Teineistä sitten kerrottiin vähän kaikenlaista random-juttua. Hyvä että kaikesta huolimatta nuoret pääsevät hassuttelemaan keskenään jolloin kurjuus unohtuu edes hetkeksi. .-) Kiva että Susan ja Jessica vaihtoivat tyyliä, ja Susanille sellaiset terveiset, ettei koskaan ole liian myöhäistä opiskella parturi-kampaajaksi. .-) Lukemisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista simssiliini!

      Pelastava ehana teräsmummo-Carol <3 Kaikki nuoret palvovat Carolia, koska hän ei oo mikään nirppanokka ja muutenkin mukava nuoria kohtaan, toisin kuin Team Voldemort x)

      Poista
  4. Hienoa, että laitokseen saatiin Carol pitämään nuorten puolia! Niin sitä pitää. Jessicasta ja Susanista tuli oikein nättejä muodonmuutoksen jälkeen :D Pistähän taas jatkoa kun kerkeät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista mel.!

      Itsekkin tykkään nuorten muodonmuutoksesta aika paljon. Ilmoittelen jatkosta :)

      Poista
  5. Uu! Go Carol! :D
    Susanistahan olis varmasti tullut joku elokuvastylisti, kun sai tytöt näyttämään nuin kauniilta! Voi että! Jostain syystä en oo yllättynyt, että Jessica on perijä :D
    Mutta niin, Roy on edelleen aika tuitui :3
    Pistähän jatkoa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Ankku!

      Voihan Susanista vielä tullakkin jotain, jos vaan ensin selviää hengissä laitoksesta x) Itsellä henk.kohtanen suosikki on Roy :'D

      Poista
  6. Ihana Carol, pääsi juuri suosikikseni :)
    Hyvä osa jälleen, Jessicastahan tuli nätti Susanin käsittelyn jälkeen. Toivottavasti Carol saa autettua nuoria.

    Jatkoa odottelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Tohya!

      Kiva kun tykkäsit osasta, toivoinkin että Carolista tulee suuri fanituksenkohde kun yrittää pelastaa nuoret Voldemorttien kynsistä. Ilmoittelen jatkosta :)

      Poista
  7. Hyvä osa, jälleen kerran! Kiva saada tännekkin jatkoa :)

    Oi ihana Carol! Toivottavasti hän nyt ''pelastaa'' nuoret pahisten kynsistä, sillä mulla menee niin hermo tohon kauhukaksikkoon.. Niinkuin varmaan monella muullakin :D Jessicasta ja Susanista tuli oikein nättejä, ja pojilla oli hauskat reaktiot! :D

    Innolla odottelen jatkoa, jatkahan kun kerkeät :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Cube!

      Carol on kiva teräsmummo. Kauhukaksikko. Meitä on kaksi, kammottavaksi. (rakettiryhmä<3) Hirveesti tykkään pahiksista aina x) Pojat on omalaatusia höpelöitä :'D

      Poista
  8. Oih ihanaa että nuorille löytyi pelastava enkeli! Ajattelin aluksi, että tytöt värjäävät hiuksensa ja karkaavat koko paikasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista krize^_^!

      Haha, eivät varmaan pääsisi karkuun kun turvatoimet on niin tiukkoja :)

      Poista