~ . . . ~
Jessica sai asuntolaelämän riekkumisesta tarpeekseen ja sai kuin saikin stipendirahoillansa vuokrattua pienen kämpän itselleen opiskelujen ajaksi. Yksin asuminen pelotti häntä, koska hän ei ollut ennen asunut yksin tai opetellut tekemään mitään.
Ensimmäiset viikot alkoivat opetellen elämänrytmiä. Kukaan ei tehnyt hänelle aamiaista valmiiksi, saati pessyt taloa joten kaikki piti opetella oman käden kautta. Aamuisin hän saattoikin seisoa pihalla pyjamassa vain tunteakseen sateen ropinan ihollaan kylmänä syskyisenä aamuna.
Aamurutiini alkoi päivälehden lukemisella, juorupalstojen selaamisella ja muulla turhanpäiväisellä joutilaisuudella. Luennello ei ollut kiirettä, sillä hänen kurssinsa alkoi vasta illalla.
Hän oli myös löytänyt uuden harrastuksen mielen ja kehon virkistämiseksi, meditoinnin! Tyttö harjoitti sitä päivittäin ja tunsi kuinka hänen mielensä leijui vapaana vailla huolia ja tuskaa.
Meditoinnin jälkeen oli aika putsailla kylppäriä ja pitää paikat siistinä.
Kun päivän hommat oli tehty, oli hyvä aika ottaa mukava kylpy ennen luentoa.
Aika maataan arvostaen, Jessica lähti korot kopsuen kohti yliopistoa, jotta tulisi joka päivä yhä viisaammaksi.
Tyttö pääsi iltamyöhään kurssilta pois ja sitten olikin aika syödä jotakin pientä purtavaa. Ensihätään neiti osasikin tehdä itselleen sämpylän ilman että sai leikattua haavoja sormiinsa.
Syönnin jälkeen oli aika opiskella ja tehdä esseitä lehtorien mieliksi. Jessica oli hyvää tekemään esseitä, ainakin omasta mielestään ja kirjoitti niitä lähes päivittäin.
~ . . . ~
Jessica vieraili usein poikaystävänsä Roycen luona lähellä olevassa asuntolassa. Pariskunnan elämä loisti ja he olivat hyvin onnellisia yhdessä. Roy tosin kertoi jättävänsä yliopistonelämän, koska ei hänen älynsä riittäisi lakin saamiseen. Hän aikoi muuttaa isänsä ja setänsä perintötaloon, jonne Jessica olisi tervetullut kun olisi halukas.
- Kuule rakas, minusta tuntuu, etten koskaan halua päästää susta irti. Haluaisitko sä.. Haluatko sä mennä kihloihin mun kanssa..?, Roy kysäisi hempeästi.
- Kihloihin?! Kulta tietenki!
- Mä rakastan sua.
- Voi Roy, niin mäki sua.
Jessica oli onnellinen. He aikoivat juhlistaa kihlajaisiaan pienellä hotelliyöllä shamppanjan kera.
Jessica lähti kotiin valmistautumaan tulevaa iltaa varten hymyssäsuin. Hän tosiaan oli löytänyt unelmiensa miehen.
~ . . . ~
Muutaman viikon kuluttua kihlajaisyöstä, Jessica huomasi menkkojensa olevan myöhässä ja pahoinvointi jylläsi lähes koko ajan. Mahaa nippaili ja Jessica pelkäsi pahinta.
Jessica pähkäili asiaansa yksin, eikä uskaltanut kertoa Roylle mahdollisesta raskaudesta, joka hänen vatsassaan velloi. Jospa Roy jättäisi hänet tai jotakin muuta.
Blondi raahautui vessaan huimaavan tunteen seuraamuksena. Häntä oksetti kovasti ja kipu mahassa oli kamalaa.
- Nyt tulloo!, tyttö kiljaisi ja lösähti polvilleen pöntön eteen ja alkoi kakoa. Hänen olisi pakko mennä ostamaan raskaustesti, jotta hän saisi mielenrauhan.
Seuraavana päivänä tyttö kävi apteekissa ostamassa testin, teki sen ja odotti vastausta sohvalla. Testi oli vessassa ja Jessica tunsi odotusajan olevan hänen elämänsä pisimmät viisi minuuttia. Testi oli positiivinen.
Jessica oli soittanut Roylle ja kertonut tilanteen. Jessican ihmeeksi, Roy oli täysillä tytön tukena, eikä aikonut lähteä minnekkään. He päättivät pitää lapsen. Roylla oli työ ja talo, jonne Jessica muuttaisi saatuaan lapsen.
Neuvolakäyntien ja lääkäreiden sörheltämisen jälkeen, tuli tuloksena ettei sieltä tulisi vain yksi lapsi, vaan kolme. Lääkärit kertoivat sen olevan vaarallista ja sanoivat, ettei hänen kannattaisi olla yksin hetkeäkään.
Hänen opiskelijakaverinsa Stephanie majaili tytön luona ja auttoi päivän askareissa, jotka alkoivat isomahaiselle nuorelle olla liian hankalia.
Jessica jutteli usein poikaystävänsä kanssa, joka asui jo Kaunialassa valmistelemassa taloa perhettään varten ja keräsi pesämunaa käymällä töissä.
- Kulta, mulla on jo tosi iso maha! Voin laittaa kuvaa whatsapissa.
- Oi rakas, laita vaan. Mulla on kamala ikävä sua.
- Niin mullakin sua.
Jessican laskettuun aikaan oli enää pari viikkoa, joten nainen lepäsi minkä kerkesi. Onneksi Stephanie oli hänen tukenaan koko ajan, kun Roy ei pystynyt tulemaan.
- Kulta, mun pitää nyt lopettaa. Mahassa tuntuu pahalta. Soitellaan.
- Okei, soittele heti kun jaksat. Olet rakas, pusi pusi!
- Rakastan rakastan.
- Steffii! Lapsivesi meni!
- TÄH? Nyt jo?!
- Soita auto, mun on pakko päästä sairaalaan!
- Okei okei älä hätäänny auto on tulossa!
- Kauheeta tuskaa! Mä en selviä!
- Hengitä sisään ja ulos, hyvin se menee!
- Plääärgh!
Kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jessicalle tehtiin hätäsektio ja hän menetti paljon verta. Lapset selviytyivät, mutta Jessica menehtyi viime metreillä eikä häntä pystytty pelastamaan.
Lasten huoltajuus siirtyi isälle, eli Roylle, joka oli tilanteesta täysin murskana.
Jessica pääsi taivaaseen äitinsä luokse enkelten saattelemana.
~ . . . ~
Surullinen ja lyhyt loppu, mutta Jessican kanssa ei
tullut mistään mitään. Koko ajan samaa erroria huudatti joka paikassa, joten päätin ratkaista asian näin. Jatkossa tulemme näkemään Royn ja kolmosten elämää.
Risut ja ruusut.
