perjantai 5. helmikuuta 2016

Osa 13. Kasvun aika





~ . . . ~

Holly istui hiljaa sohvalla pyöritellen sormiaan. Hän ei tiennyt mitä sanoa. Kuului syvä huokaus vierestä. Toinenkaan ei tiennyt miten reagoida.




Edes katseita ei vaihdettu. Kaksikko istui suu supussa hiljaa, miettien muutaman tunnin takaista tapahtumaa. Vaivaantuneita huokaisuja ja yskäisyjä lukuunottamatta, talo oli aivan hiljainen.




Roy tuijotti tyhjä katse silmissään eteensä, purren huultaan. Hänen elämänsä oli ollut hiuskarvan varassa. Jos Holly olisi tullut kotiin hetkeäkään myöhemmin, kolmoset olisivat menettäneet isänsä.




- Anteeksi, en tiedä mikä minuun meni. En vain kestä ilman Jessicaa. 
- Ymmärrän sen. Tärkeintä on, että olet hengissä ja isänä lapsillesi. 
- Tiedän, tiedän. Ahdisti ajatus tulevaisuudesta, miten selviän kolmen lapsen kanssa.. Et sinäkään täällä ikuisesti ole..





- En minä sinua ole jättämässä yksin tähän julmaan maailmaan! Ymmärrä aikuinen mies helvetti sentään!
- E-en minä sitä tarkoittanut, mutta.. Äsh. Antaa olla.




- Minne luulet meneväsi Roy?
- Haluan olla hetken yksin. Menen kävelylle.




~ . . . ~





- Hyvää yötä prinsessani, rakastan sinua Alice., Roy sanoi hymyillen tyttärelleen seuraavana iltana, kun oli aika laittaa lapset nukkumaan.




- Nuku hyvin, rakas Damon poikaseni.. Isi ei hylkää teitä, ikinä. Olin itsekäs paskiainen, mutta kyllä me tästä selviämme.




- Voi, pieni Stefan. Komea kuin mikä. Isäänsä tullut, hehe.





Alakerrassa Holly siivoili taloa ja laittoi iltapalaa itselleen ja Roylle. Nainen odotti miestä yläkerrasta, mutta ei uskaltanut keskustella itsemurha yrityksestä. Hän ei halunnut viskoa suolaa haavoihin.




Blondi muori hyräili nostellessaan muroaineksia pöydälle jääkaapista. Hän mietti päänsä puhki, kuinka voisi varovaisesti jutella Royn kanssa, ilman että tätä alkaisi ahdistaa. Mitään ei tullut kuitenkaan mieleen.




Hän laittoi astiat valmiiksi pöytään ja katseli ikkunasta ulos. Oli pimeä ilta, talvi oli selvästi tulossa. Yöt kylmenivät joka päivä enemmän. Nainen havahtui ajatuksistaan kuullessaan askelia rappusista.




- Johan sinä tulit. Muroja ja maitoa iltapalaksi, ennenkuin lähdemme nukkumaan., Holly kertoili istuessaan. Roy kiitti, muttei nähtävästi halunnut keskustella. He söivät hiljaisuudessa, eikä kumpikaan sanonut mitään.





~ . . . ~ 





Ahkerana miehenä Roy etsi lakkaamatta töitä kaikilta työsivuilta, mitä hän tiesi.




Silloin tärppäsi. Työ, jossa ei tarvinnut kokemusta, ammattia ja kaikki opetettaisiin paikan päällä. Roy lähetti sähköpostia ja sai paikan. Mies ilahtui, kerrankin häntä onnisti!




Hyväntuulisuus näkyi mm. siivoamisena, talon sisustamisena ja puutarhatöinä.




Syksy oli muuttumassa talveksi ja Roy haravoi tuttuun tapaan pihaansa ennen ensilumia. Hän oli tyytyväinen elämäänsä. Hänellä oli kolme kaunista lasta, Holly auttamassa ja työpaikka. Mikä voisi mennä pieleen?




Hän vietti lastensa kanssa enemmän aikaa. Kylvetti Alicea ja leikki hänen kanssaan. Tytär oli onnellinen.




Sillävälin alakerrassa Holly laittoi rakkaalle perheenjäsenelle ruokaa. Kissasta oli tullut adhd, johtuneeko kissanmintusta, vai siitä, että uudempi kissa oli kasvanut aikuiseksi?




 
Punainen kissa sinkoili tähdet silmissään ympäri taloa, ehkä se oli rakastunut tai sitten vain huomionkipeä. Silti, se oli kaikkien mielestä rakastettava.



Suuri hetki, jota kaikki odottivat innolla, oli lasten kasvu taaperoiksi. Se tiesikin kolminkertaista työmäärää, kun kaikille piti opettaa pottailua, puhumista ja kävelyä. Varsinainen työmaa.




Holly yritti opastaa Damonia pottailemaan, mutta nuoriherra oli selvästi kiinnostuneempi leikkimisestä pöntön kanssa, kuin oppisi istumaan potalle.




Lopulta kun vedet oli saatu kuurattua lattialta ja isukki huudettu apuun, Damon yritti suoriutua vaikeasta paikallaanolemisesta.




Alice oli enemmän yhteistyönhaluinen kuin kaksosveljensä. Hän jokelteli innoissaan ja yritti opetella sanoja isi, potta ja nälkä. 




Kun Alicen päivätavoite puheopetuksessa oli suoritettu, oli aika ottaa seuraava opetettava vastaan, Stefan. 




Puheopetuksen jälkeen oli aika marssia Holly-tädin pillin mukaan steppausharjoituksiin. Se onnistuikin ihan hienosti, tosin jos ei lasketa useimpia kaatumisia ja pakoon konttausta.




Talossa ei ollut hetkeäkään rauhallista. Holly yritti opettaa Damonia puhumaan, samalla kun Stefan hakkasi täyttä häkää kellopeliä ja muori joutui korottamaan ääntään välillä, että joku edes kuuntelisi häntä.




Puhelinkin jäi useimmiten huutamaan keskenään, kun ei kukaan joutanut lapsikatraan keskeltä vastailemaan puhelinmyyjien tai ystävien soittoihin.




Yleensä päiväunien aikaan, Holly lähti pienelle kävelylle ottaen kissan mukaansa. Se sai hänet hetkeksi pois huutavan sirkuksen keskeltä.




~ . . . ~ 



Risut ja ruusut? Aika väsyneenä tuli tätä kirjoiteltua :'D